Byytan paluu

Byytan paluu

maanantai 9. helmikuuta 2015

Juoksukoulua ja kurkkukipua

Viikko 6
ma 2.2 TV-rento 10 km mäkisessä maastossa
ti 3.2 Sats Indoor-running 45 min sisäjuoksutunnin ohjaus (Juoksua n.10 km, sis 3x8 min teho-osiot)
ke 4.2 TV-kevyt 15 km (n.5min/km)
to 5.2 Kevyttä lihaskuntoa SULjuoksukoulu-koulutuksessa
pe 6.2 verr 2km+10 min koordinaatiota+3x100m(15s)+3x800m(2.40,2.38,2.36)+5x300m(keskiaika 50s), pal. 2'/5
la 7.2 lepo/Semmarit-treenit
su 8.2 ap vatsat ja leuat+ ip 2 km verr+loikat+45 min sählyä


Treenien suunnittelu tälle viikolle oli hieman haastavampaa, koska tiedossa oli kaksi pakollista lepopäivää Semmareiden-treeniviikonlopun ja SUL:in juoksukoulu-ohjaajakoulutuksen vuoksi. Sen vuoksi yritin satsata viikon treeneissä enemmän tehoon ja "laatuun" määrän sijaan. Treeniviikon kruunu on perinteinen kaveriporukan sunnuntai-sähly, joka on itseasissa yllättävän kova treeni. Yleensä pelaamme 3 vastaan 3 ilman vaihtomiehiä. Eilen pelasimme suurimman osan ajasta 2 vastaan 2. Viimeksi kellottamani keskisykkeet tunnin sählysessiossa olivat yli 160. Viikon pääharjoitus perjantaina Hipposhallissa kulki yllättävän rennosti ja hapottomasti. Kuinka ollakkaan pe-la-välisenä yönä iski kova kurkkukipu. Mistäköhän muuten kyseinen ilmiö johtuu? Aikaisemminkin olen tehnyt "elämäni parhaita treenejä" juuri flunssan kynnyksellä.

Torstain juoksukoulu-ohjaajakoulutus oli mielenkiintoinen kokoontuminen, sillä paikalla oli useita entisiä ja nykyisiä kovia kilpajuoksijoita ja juoksun harrastajia. Torstain teemana oli juoksijan lihaskuntoharjoittelu. Mielenkiintoista keskustelua syntyi ja itsekin sain uusia näkökulmia aiheeseen, joka ei todellakaan ole mustavalkoinen. Esimerkkinä lihaskuntoharjoittelun toisesta ääripäästä voisi ottaa Vilkkilän juoksutallin Keuruulta, johon itsekin kuuluin. Emme tehneet "perinteisiä" juoksijan jalkalihasliikkeitä, eli kyykkyjä ja askelkyykkyjä kuin satunnaisesti. Sen sijaan päkiähypyt ja erilaiset loikat olivat pääasiallinen voimanhankintakeino juoksulihaksiin.  Lisäksi kevään mäkiveto/loikka-treenit toimivat keinona hankkia lajinomaista voimaa. Eli kovia tuloksia(esim. Kukkamo 1,47 kasilla) voi saavuttaa juoksussa koskematta puntteihin ja satsaamalla kimmoisuuteen ja lajinomaisiin voimaliikkeisiin. Toiset taas viittaavat uusiin tutkimuksiin, joiden mukaan maksimivoimaharjoittelu oikein tehtynä lisää juoksijan askelen taloudellisuutta. Tätä aihetta ollaan tutkittu muun muassa Jyväskylän yliopistossa viime syksynä. Niinpä niin, kovia tuloksia voi saavuttaa monella treenifilosofialla. Sinäänsä onkin mielenkiintoista, että vaikka meillä on huipputietämystä (KiHu) ja huippututkimusta mm. juoksun biomekaniikkaan liittyen, silti kilpajuoksijoiden keskimääräinen tulostaso tippuu vuosi vuodelta, verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin.

Itse olen ollut aina luomu, mitä tulee teknologian käyttöön harjoittelussa. Joskus 90-luvulla sain valmentajalta käyttöön sykemittarin, mutta en tykännyt sen aihettamasta puristavasta fiiliksestä rintakehässä, joten en alkanut käyttämään sitä. Pari vuotta sitten investoin 20 euroa uuteen casio-rannekelloon, jolla toimii sekkarina treeneissä. Oli muuten vaikea löytää urheilukaupoista perus-sekkaria, ilman sykeominaisuutta ja muita "turhia" ominaisuuksia. Onneksi kuitenkin Muuramen ostarin kellokaupasta löytyi kyseinen aarre.

Viime aikoina olen kuitenkin alkanut vakavasti harkitsemaan älykkäämmän kellon ostamista. Vaikka itselleni onkin kehittynyt tietynlainen taito kuunnella omaa kehoa ja tunnistaa milloin mennään ana-kynnykselle, nuo uusien kellojen sykeväli-vaihteluun perustuvat palautumissoftat kiinnostavat. Kelloista saa selville askelkontaktin pituuden, frekvenssin, pystysuuntaisen liikkeen amplitudin, arvion maksimaalisesta hapenottokyvystä, palautusajasta jne.  Tarjolla on paljon mielenkiintoisia muuttujia, jotka oikeasti voisivat auttaa oman treenaamisen analysoimisessa. Tällä hetkellä arvon Garmin 620 Forerunnerin ja Polar V800:n välillä. Saapas nähdä, kumpaan vaaka kallistuu...






2 kommenttia:

  1. He he hee... Mulla taitaa olla itse asiassa tismalleen samanlainen romu rannekello edelleen käytössä. Se on ranteessa ihan varmasti kaikissa kisoissa ja myös suurimmassa osaa reenejäkin. On mulla hienompikin lelu, mutta ainoa lisäominaisuus mitä siinä oikeasti kaipaan on GPS matkan mittausta varten. Kun sitten lenkkeilen jollain tutulla baanalla, jonka matkan suunnilleen tiedän, saa moderni ihmevekotin usein väistyä vanhan kunnon Casion tieltä. Fiilis kertoo missä mennään, ei siihen mitään sykevöitä yms. härveleitä tarvita.

    Hyvä, että löytyy joku muukin "pöhkö" joka ei ole vielä kiinni kaikissa uusimmissa tekniikan hömpötyksissä. Luulen meidän olevan aika vähemmistö nykyään.

    VastaaPoista
  2. Sori Antti, mutta tääkin pöhkö siirtyi tänään uuteen aikaan, kun Garmin 620 forerunner saapui Saksasta. Saapas nähdä onko laite täysi turhake ja palaan takaisin rakkaaseen Casioon...

    VastaaPoista