Eka treeniviikko uuden valmentajan (Mr.Garminin) kanssa

Viikko 8
ma TV-rento 12 km(Juoksua Päijänteen jäällä-mahtava keli!)
ti Sats Indoor-running tunnin veto 45 min (Keskisykkeet 147, maksimisykkeet 175)
ke TV-14 km (5.00min/km, keskisyke 140)
to Hipposhalli 5x300m (48s)+5x200m(31-29,5s)pal.1,5min/4min verr. 3km+2km
pe Sali verr 10min juoksua+vatsat+leuat+punnerrukset+rinnalleveto 3x4x60kg, maastaveto 3x4x80kg+loppuverr 10 min juoksua
la Kevyttä palauttavaa vapaan tyylin hiihtoa 14 km(keskisyke 121)
su ap TV kevyt 13 km(5.28min/km sohjoinen hidas keli,sis. Riihivuoren huiputus 5 min sykealueella 150-160, keskisykkeet 135) ip koordinaatiot+loikat Norssin salissa

Viikolla 8 Norssilla oli lukion koeviikko ja kasien TET-viikko, joten opetuksen ja harjoittelijoiden ohjaamisen sijaan sai keskittyä kokeiden korjaamiseen ja treenaamiseen. Viikon pääharjoitus oli torstain Hipposhallin nopeuskestävyysvedot, joita kävin kiskomassa JKU:n ykkösmailerin Puttosen Anssin kanssa. Tällaisten tiukkojen happotreenien vetäminen on vaan niin paljon mukavampaa porukalla. Hyvässä peesissä saa keskittyä olellisimpaan, eli juoksun rentouttamiseen ja mahdollisimman taloudellisen askeleen hakemiseen. Kaverin kanssa treeneissä saa itsestään enemmän irti ja kehittävintähän treenaaminen on lajissa kuin lajissa, kun pääsee treenaamaan itseänsä parempien kanssa. Toki tarkkana pitää olla, etteivät treenit mene liian kuormittaviksi, mutta toisaalta kyllä mailerin treeniohjelmassa saa ollakin tässä vaiheessa vuotta hapokkaampiakin treenejä. Anssi veti torstaina 2x5x300m ja sovelsin treeniä s.e, että muutin jälkimmäiset kolmisataset kaksisatasiksi juuri ylikuormittumisen pelossa. Kuitenkin 2,5 km kasisatasen tämänhetkistä kisavauhtista rynkytystä meni mukavasti. Hyvä treeni, hyvä mieli!

Fyysikolle on ollut mielenkiintoista analysoida uuden Garminin älykellon tuottamaa treenistatistiikkaa. Aiemmin olen treenaillut ihan fiilispohjalta omaa kehoa kuunnellen vailla mitään tietoa sykkeistä tms. muuttujista. Positiivinen asia on se, että kone näyttää olevan hyvässä kondiksessa.  Viikon treeneissä sykkeet ovat olleet hallittuja ja esim. torstain tiukoista happovedoista palautuessa sykkeet laskevat 300m:n vedon jälkeisestä 170 bpm:stä 1,5 minuutissa 140 bpm:ään (4. ja 5. veto esimerkkinä). Illalla sohvaan istahtaessa ja rauhoittuessa saa biitin tippumaan lähelle 40 bpm:ää eli iskutilavuuttakin löytyy.

Juoksutekniikkakin näyttää Garminin tietojen perusteella olevan kunnossa. Mitä kovempaa juoksen, sitä enemmän laite kehuu. Esim. torstain 300 metrin vedoissa nopeuskestävyysalueella juoksurytmi(n.195-200 askelta/min) ja askelkontakti maahan (130-140 ms) ovat Garminin mukaan erinomaisella tasolla. Näissä vauhdeissa pystysuuntainen liikehdintä askeleessa pysyy n. 8 cm:n tietämissä, eli taloudellisuus on hyvä. Tekniikka pysyi koko harjoituksen kasassa Garminin mukaan. Monesti hapoille mennessä tekniikka hajoaa ja lantion asento muuttuu(lantio vuotaa) ja juoksun taloudellisuus kärsii. Torstaina näin ei käynyt. Peruskestävyysvauhdissa (5.00/km) askelfrekvenssini on n.170 askelta/min ja maakontakti n. 250 ms. Peruskestävyysvauhdissa juoksuni on pomppivampaa, sillä pystysuuntainen liike on Garminin mukaan n. 9 cm. Vauhtikestävyysalueella näyttäisi Garminin mukaan olevan eniten petrattavaa juoksun taloudellisuuden suhteen, sillä tiistain mattotreenin vauhdeissa 3.00-3.40 min/km pystysuuntainen liike pompsahtaa 10 cm:ään. Mielenkiintoista nähdä, muuttuuko lukema, kun pääsee kevään koittaessa ulos tekemään vauhtikestävyysharjoitteita pitävällä alustalla.

Juoksussa vaikuttavat varsin yksinkertaiset fysiikan lait. Tuossa lyhyessä kontaktiajassa, jonka tossu käy maassa pitäisi tuottaa alustaan mahdollisimman suuri eteenpäin vievä voima.  Voimantuoton pitäisi tapahtua vielä mahdollisimman taloudellisesti.  Kun katselee statistiikkaa ja huomaa, että nopeavauhtisessa juoksussa askelkontakti on jopa puolet lyhyempi, kuin peruslenkkivauhdissa. Vastaavasti nopeus on jopa kaksinkertainen pk-lenkkivauhtiin verrattuna. Eli puolet lyhyemmässä ajassa pitäisi välittää alustaa voimaa, joka ylläpitää kaksikertaista vauhtia ja nelinkertaista liike-energiaa. Näin ollen maileri-vauhtisessa ratajuoksussa jalkoihin kohdistuu voimia, joita tavallinen lenkkeilijä ei lenkkipolulla tavallisesti kohtaa. Juoksun aikana esim. akillekseen kohdistuu joka askeleella helposti 6-8 kertainen voima kehon painoon nähden. Ei siis ihme, kun meillä veteraani-ratajuoksijoilla esiintyy tavallista useammin akillesvaivoja, etenkin kun vanhemmiten jänteiden aineenvaihdunta hidastuu. Askelkontaktiajan lyhyydestä johtuen juosijan ei ole järkevää hommata jalkoihin nk. "hidasta voimaa" eli lihasmassaa kasvattavat hitaat sarjat 6-10 toiston isoilla painoilla eivät valitettavasti maileria hyödytä. Jo peruskoulun fysiikasta tuttu Newtonin toinen laki Voima=massa kertaa kiihtyvyys(F=ma) vaikuttaa merkittävästi juoksun fysiikkaan.  Itsellenikin on kertynyt ylimääräistä massaa verrattuna huippuvuosiin. Tälläkin hetkellä kannan 7 kg:n ylimääräistä kuormaa verrattuna 90-luvun loppuun. Jos haluan saada askelkontaktissa saman kiihtyvyyden kuin 7 kg sitten, näin isompimassaisena tarvitsen kiihtyvyyden tuottamiseen isomman kokonaisvoiman. Ylimääräinen voimantuotto vaatii ylimääräistä työtä lihaksilta ja taloudellisuus kärsii. Juoksussa tärkein fysiikaalinen muuttuja on teho/massa-suhde. Näin ollen bodaria ja maileria ei saa samaan pakettiin,vaikka kuinka yrittäisi ;)

Tietoisena edellämainituista voimista ja kuormituksista olenkin kiinnittänyt erityistä huomiota jalkaterän, nilkan ja pohkeiden lihasten vahvistusprojektiin. Mitä enemmän juoksun iskutuksessa syntyvää liike-energiaa pystyy ottamaan pohkeiden ja jalkaterän lihaksilla vastaan, sitä vähemmän akilles ja nivelet kuormittuvat. Iltavenetyttelyn yhdeydessä olenkin ottanut rutiiniksi baletti-tunneilta tutut varvas-jumpat ja plie-relevee-harjoitukset.

Nyt vietellään hiihtolomaviikkoa. Tiedossa siis perheen kanssa ulkoilua ja mukavaa puuhastelua ja toivottavasti hyviä treenejäkin. Lauantaina pitäisi käydä hiihtämässä Keuruu-Multia-laturetkellä 50 km vapaalla tyylillä. Toivattavasti lumet pysyvät maassa sinne asti!

Hulinaviikon harjoittelua

Viikko 7
ma 9.2 TV kevyehkö 10 km (5 min/km)
ti 10.2 indoor-runnin tunnin veto, 10 km juoksua, 3x8 min teho-osiot pal. 2 min
ke 11.2 TV kevyt 15 km(liukas keli!!)
to  12.2 8x600m juoksumatolla nopeudella 20 km/h. Pal. kävelyä 2min. Verr. 2km+2km.
pe 13.2 Punttisali. Vatsat(jalan nostot varpaat tankoon tangossa roikkuen ja rutistukset 3x10)+leuat 3x10(oma paino)+punnerrukset 3x8x60 kg(hitaasti alas, mahd. nopeasti ylös), nopeusvoima rinnalleveto "räjähtäen" 3x4x60kg+telemark-hyppy-askelkyykyt 3x20
la 14.2  15 km rentoa vapaan tyylin hiihtoa(sis. 6x1min vedot ylämäkeen)
su 15.2 ap 1h kevyttä hiihtoa jäällä ip loikat ja sähly 45 min

Meille lukiossa opettaville tämä penkkariviikko tuo arkeen mukavaa hulinaa. On penkkari, potkiaiset ja vanhojen päivä. Kakkosten ryhmänohjaajana pääsin itsekin osallistumaan juhlaviikon touhuihin aitiopaikalta. Vuodesta 2007 lähtien lukiossa opettaneena usein ihmettelenkin ainaista "nämä nykyajan nuoret sitä ja tätä"-päivittelyä. Tällä viikolla sai taas havaita,"nämä nykyajan nuoret" ovat monessa suhteessa fiksumpia kuin oma ikäluokkani 90-luvun lopussa. Esim. lukiolaisten alkoholikäyttäytyminen on monin verroin siistimpää kuin 90-luvulla. Omissa penkkareissa osa porukasta oli selkeästi humalassa ja alkoholia nautittiin koulun kiinteistössä varsin vapaasti. Norssi-urallani en ole vielä törmännyt humalaisiin abeihin penkkaripäivänä. Virkani puolesta olen ollut myös kaksi kertaa valvojana abi-risteilyllä ja molemmilla kerroilla on ollut yllätys, kuinka "siistiä" meininki on ollut. Silmiini ei osunut tappeluita eikä merkittäviä ylilyöntejä alkoholin käytön suhteen. Jos samaan laivaan ahtautuisi 2000 omanikäistäni juhlijaa, veikkaisin, että örvellyksen ja ylilyöntien määrä olisi potenssiin viisi. Myös potkiaisten sävy on muuttunut omien lukiovuosien yleisestä nöyryytys ja kiusaamistapahtumasta positiiviseen suuntaan. Pojasta polvi paranee.

Penkkariviikon hulinat muuttivat jonkin verran treenisuunnitelmia. Nyt olen onnistunut totuttamaan pohkeita piikkari-iskutukseen ja torstaina oli tarkoitus mennä tekemään viikon hapokkaampi pääharjoitus Hipposhalliin piikkarit jalassa. Hipposhalli oli kuitenkin pyhitetty vanhojen tanssi-harjoituksiin jo torstaista alkaen, joten jouduin tekemään Satsin juoksumatolla korvaavan harjoitteen. Tavallisilla juoksumatoilla ei pääse kuin 20km/h eli vauhtia 3.00min/km. Näin ollen vauhdikkaampia  200-300m:n nopeuskestävyysvetoja ei pääse vetämään normimatolla. Tein vauhtikestävyystreenin 8x600m maton maksiminopeudella Tavoittena oli kehittää maksimaalista hapenottokykyä. Aika hyvin pystyinkin vetämään keuhkoilla koko treenin, sillä jalat toimivat hyvin, eikä happivelan puolelle tarvinnut mennä. Lihaskuntoharjoittelussa aloitin uuden teeman.  Syksyllä oli painopisteenä kestovoima, viimeiset 8 viikkoa olen tehnyt maksimivoimakyykkyjä ja loikkia. Menneellä viikolla otin sunnuntain loikkatreenin lisäksi perjantain nopeusvoimaa kehittävät rinnallevedot ja telemark-hyppy-askelkyykyt. Hyvin uusi treeniärsyke puri, sillä viikonloppu käveltiin ja hiihdeltiin sopivasti kipeällä pyllyllä. Toivottavasti treenit näkyisivät myös kehittyneenä nopeutena aikuisurheilijoiden SM-kisojen 400m:llä.

Nyt alkoi Byytan treeneissä puhaltamaan teknologian uusimmat tuulet! Tänään Saksan maalta tuli uusi treenikaveri, valmentaja, nimittäin markkinoiden monipuolisin juoksijan rannetietokone, Garmin Forerunner 620. Suomessa samanlainen paketti sykevyön kanssa olisi maksanut rapiat 400€, mutta Saksasta tilattuna hinta oli about 270€. Sieltä ostetaan, mistä halvimmalla lähtee! Nyt kone pääsee analysoimaan monia juoksun taloudellisuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten askelfrekvenssiä, kontaktiaikaa, pystysuuntaista amplitudia jne. jne. Koneessa on myös Jyväskyläläisen First Beatin softaa, joka analysoi sykevälivaihtelusta palautusaikaa seuraavaan kovaan treeniin. Toivottavasti laite täyttää odotukset ja toimii apuvalmentajana valmistautuessa kesän koitoksiin!

Juoksukoulua ja kurkkukipua

Viikko 6
ma 2.2 TV-rento 10 km mäkisessä maastossa
ti 3.2 Sats Indoor-running 45 min sisäjuoksutunnin ohjaus (Juoksua n.10 km, sis 3x8 min teho-osiot)
ke 4.2 TV-kevyt 15 km (n.5min/km)
to 5.2 Kevyttä lihaskuntoa SULjuoksukoulu-koulutuksessa
pe 6.2 verr 2km+10 min koordinaatiota+3x100m(15s)+3x800m(2.40,2.38,2.36)+5x300m(keskiaika 50s), pal. 2'/5
la 7.2 lepo/Semmarit-treenit
su 8.2 ap vatsat ja leuat+ ip 2 km verr+loikat+45 min sählyä

Treenien suunnittelu tälle viikolle oli hieman haastavampaa, koska tiedossa oli kaksi pakollista lepopäivää Semmareiden-treeniviikonlopun ja SUL:in juoksukoulu-ohjaajakoulutuksen vuoksi. Sen vuoksi yritin satsata viikon treeneissä enemmän tehoon ja "laatuun" määrän sijaan. Treeniviikon kruunu on perinteinen kaveriporukan sunnuntai-sähly, joka on itseasissa yllättävän kova treeni. Yleensä pelaamme 3 vastaan 3 ilman vaihtomiehiä. Eilen pelasimme suurimman osan ajasta 2 vastaan 2. Viimeksi kellottamani keskisykkeet tunnin sählysessiossa olivat yli 160. Viikon pääharjoitus perjantaina Hipposhallissa kulki yllättävän rennosti ja hapottomasti. Kuinka ollakkaan pe-la-välisenä yönä iski kova kurkkukipu. Mistäköhän muuten kyseinen ilmiö johtuu? Aikaisemminkin olen tehnyt "elämäni parhaita treenejä" juuri flunssan kynnyksellä.

Torstain juoksukoulu-ohjaajakoulutus oli mielenkiintoinen kokoontuminen, sillä paikalla oli useita entisiä ja nykyisiä kovia kilpajuoksijoita ja juoksun harrastajia. Torstain teemana oli juoksijan lihaskuntoharjoittelu. Mielenkiintoista keskustelua syntyi ja itsekin sain uusia näkökulmia aiheeseen, joka ei todellakaan ole mustavalkoinen. Esimerkkinä lihaskuntoharjoittelun toisesta ääripäästä voisi ottaa Vilkkilän juoksutallin Keuruulta, johon itsekin kuuluin. Emme tehneet "perinteisiä" juoksijan jalkalihasliikkeitä, eli kyykkyjä ja askelkyykkyjä kuin satunnaisesti. Sen sijaan päkiähypyt ja erilaiset loikat olivat pääasiallinen voimanhankintakeino juoksulihaksiin.  Lisäksi kevään mäkiveto/loikka-treenit toimivat keinona hankkia lajinomaista voimaa. Eli kovia tuloksia(esim. Kukkamo 1,47 kasilla) voi saavuttaa juoksussa koskematta puntteihin ja satsaamalla kimmoisuuteen ja lajinomaisiin voimaliikkeisiin. Toiset taas viittaavat uusiin tutkimuksiin, joiden mukaan maksimivoimaharjoittelu oikein tehtynä lisää juoksijan askelen taloudellisuutta. Tätä aihetta ollaan tutkittu muun muassa Jyväskylän yliopistossa viime syksynä. Niinpä niin, kovia tuloksia voi saavuttaa monella treenifilosofialla. Sinäänsä onkin mielenkiintoista, että vaikka meillä on huipputietämystä (KiHu) ja huippututkimusta mm. juoksun biomekaniikkaan liittyen, silti kilpajuoksijoiden keskimääräinen tulostaso tippuu vuosi vuodelta, verrattuna aikaisempiin vuosikymmeniin.

Itse olen ollut aina luomu, mitä tulee teknologian käyttöön harjoittelussa. Joskus 90-luvulla sain valmentajalta käyttöön sykemittarin, mutta en tykännyt sen aihettamasta puristavasta fiiliksestä rintakehässä, joten en alkanut käyttämään sitä. Pari vuotta sitten investoin 20 euroa uuteen casio-rannekelloon, jolla toimii sekkarina treeneissä. Oli muuten vaikea löytää urheilukaupoista perus-sekkaria, ilman sykeominaisuutta ja muita "turhia" ominaisuuksia. Onneksi kuitenkin Muuramen ostarin kellokaupasta löytyi kyseinen aarre.

Viime aikoina olen kuitenkin alkanut vakavasti harkitsemaan älykkäämmän kellon ostamista. Vaikka itselleni onkin kehittynyt tietynlainen taito kuunnella omaa kehoa ja tunnistaa milloin mennään ana-kynnykselle, nuo uusien kellojen sykeväli-vaihteluun perustuvat palautumissoftat kiinnostavat. Kelloista saa selville askelkontaktin pituuden, frekvenssin, pystysuuntaisen liikkeen amplitudin, arvion maksimaalisesta hapenottokyvystä, palautusajasta jne.  Tarjolla on paljon mielenkiintoisia muuttujia, jotka oikeasti voisivat auttaa oman treenaamisen analysoimisessa. Tällä hetkellä arvon Garmin 620 Forerunnerin ja Polar V800:n välillä. Saapas nähdä, kumpaan vaaka kallistuu...

Takareiden kirraamista ja kisan jälkeistä endorfiini-humalaa

Maanantaina 26.1 takareisi kramppasi tiukassa 400m:n vedossa ja mennyt kevyempi treeniviikko meni toipuessa krampista ja valmistautuessa lauantain 31.1 hallikisaan. Kramppihan on yleensä kehon mekanismi suojata vahingoittunutta lihasta. Kollegani, futisvalmentaja Nevanpään Tompan ohjeiden mukaisesti vältin krampanneen takareiden venyttelyä ja ylenmääräistä rasitusta sekä vedin muutaman päivän burana-kuurin tavoitteena hillitä takareiden tulehdusta ja parantaa syntyneitä mikrovaurioita. Täysin oireettomaksi takareittä en saanut hoidettua, mutta perjantain kisavauhtisten aukaisuvetojen perusteella uskalsin lähteä kokeilemaan lauantaina 800 metrin kuntoa Hipposhalliin.

Etukäteen kisassa piti olla sopivaa vauhtia tarjolla, sillä JKU:n nuoremmasta juoksijakaartista oli ilmoittautunut kaksi 2.06-tasoista juoksijaa, joiden peesiin kuvittelin pääseväni. Tämä aikuisten C-luokka 2.06,  olikin optimistinen tavoitteeni, sillä pari viikon takainen treeni,  jossa vedin 2x5x200m 30 sekunnin keskiaikaan toi itseluottamusta omaan kuntoon. Toisaalta taas valmiiksi lievässä jumissa oleva takareisi toi kisaan lisäjännitystä. No, eivät ne nuoret jänikset sitten saapuneetkaan lähtöviivalle. :( Vastaavasti paikalle oli tilattu jänikseksi Hautalan Jannelle entinen maajoukkuemaileri, Tommy Granlund, jonka tehtävä oli vetää 600 metriä aikaan 1.26. Adrenaliini-päissäni innostuin lähtemään ekan kierroksen poikien tuntumassa liian kovaa vauhtia ja 300 metrin jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että matkasta tulee tänään pitkä, varsinkin kun joutuu yksin puskemaan ilman vetoapua. Ekat 400 m sujuivat aikaan n.1.01, mutta välillä 400-600 metriä tekniikka hajosi happojen vaikutuksesta ja juoksu oli jäykkää kuin puupökkelöllä. Viimeisellä kierroksella (600-800m) tajusin onneksi lisätä töitä käsille ja lisätä askefrekvenssiä, mutta silti hyydyin tosi pahasti aikaan 2.10.10. Edellinen hallikisani oli tosiaan vuodelta -98, ja kun rutiinia viime aikoina tällaisiin kunnon happovetoihin ei ole kertynyt, niin ehkäpä vain pitää olla tyytyväinen suoritukseen ja tunnustaa, että ei ole enää 20-vuotias;) Muutenkaan en ole ollut koskaan kummoinen hallijuoksija. Esim. vuonna-98, jolloin juoksin 800m kesällä ulkona aikaan 1.54.7 juoksin hallissa ajan 2.01.8. Astmaatikolla ei vaan keuhkot toimi kuivassa halli-ilmassa, tiukat Hippos-hallin kaarteet vaikeuttavat juoksua... seliseli. PASKA KUNTO! Juoksu on vaan siinä suhteessa reilu laji, että sekkari kertoo armotta päivän kunnon. Toki voi analysoida ja selitellä loputtomiin, mutta juoksija yksilöurheilijana ei voi piiloutua muiden selän taakse.

Olen ollut elämässäni lukemattomissa jännittävissä paikoissa, joissa vereen pukkaa adrenaliinia enemmän tai vähemmän. Olen laulanut Semmareissa sooloa useasti täydelle Tampere-talolle, esiintynyt Kiinan TV:ssä sadoille miljoonille TV-katsojille, kisaillut erilaisissa urheilulajeissa ja juossut matkoja pikamatkoista puolimaratoniin. Mikään edellämainituista ei vedä kuitenkaan vertoja jännitykselle, jota koen ennen 800 metrin tai 1500 metrin juoksukilpailua. 800 metriä on juoksumatka, jossa ihmiskehon suorituskyky viedään monella mittarilla mitattuna äärirajoille. Sydämen lyöntitiheyden (sykkeen), veren "maitohapon" (laktaattipitoisuuden), hengitetyn ilmamäärän (ventilaation), sekä elimistön käyttämän happimäärän (hapenkulutuksen) suhteen 800 metrin juoksu on yksi kovimmista lajeista. Juoksupäivänä alkaa vatsalla jännittäminen jo aamulla. Päivän mittaan ajattelee moneen otteeseen, että mitä järkeä on altistaa itsensä taas tällaiselle rääkille. Pelonsekaiset tuntemukset, missä vaiheessa hapot iskevät, selviääkö kunnialla maaliin asti jne. täyttävät jossain vaiheessa mielen. Jossain vaiheessa jopa miettii tekosyitä, ettei tarvitsisi kohdata tulevaa kärsimystä. Luulen, että usealla urheilijalla samantapaiset ajatukset liittyvät kilpailuun valmistautumiseen ja samalla valmistavat kehon kilpailusuoritukseen. Jännittäminen on ärsyttävää, mutta oikein tehtynä se kyllä tuo kummasti lisäboostia suoritukseen.

Heti juoksun jälkeen on törkeän paha olo. Usein on pakko tuupertua tartanille kaikkensa antaneena. Keuhkot vinkuvat. Yrität haukkoa henkeä ja saada maitohappoja poistumaan jaloistasi, jotka tuntuvat painavan 50 kiloa. Joudut pidättelemään byyttaa, joka on nousemassa kurkkuun. Hetken kuluttua ne kuitenkin alkavat vaikuttaa. ENDORFIINIT! Selvisit siitä! Kun kipu pikkuhiljaa taittuu, jäljelle jäävät vereen jäävät nuo kehon omat kipulääkkeet. Loppuverryttellyssä huomaat höpättäväsi ennestään tuntematomalle juoksukaverille suu vaahdossa, olo on kevyt, euforinen. Ilta menee mukavasti samassa humalassa ja huomaat selaavasi netistä kilpailukalenteria ja suunnittelevasi jo seuravaa kisaa, mahdollisuutta päästä kokemaan seuraava äärimmäinen endorfiini-trippi. Ihmisen muisti on lyhyt. Kaikki raastava kisaa edeltävä odotus ja jännitys unohtuvat hetkessä kisanjälkeisissä endorfiini-höyryissä. On tämä vaan erikoista ja addiktoivaa touhua...

Ja menneen viikon treenijä:

27.1 ti Sats indoor-tunnin tunnin ohjaus 45min (juoksua matolla n.10 km, 3x8 min tehokkaampaa)
28.1 ke lepo
29.1 to kevyttä juoksua 30 min
30.1 pe 4 km alkuverr+kevyt koordinaatio+ 3x100m rennot aukaisuvedot+2km verr
31.1 la ap 3km kevyt ip Kisa Hipposhallit 800m 2.10.10(alkuverr 3 km+3x100m aukaisut+ loppuverr 2 km)
2.1 su ap luisteluhiihtoa 1h(raskas keli) ip 2 km verr+koordinaatiota+loikat+45 min sählyä
2.2 ma TV-kevyt 10km (5 min/km)