Byytan paluu

Byytan paluu

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Elämää Semmarit-kiertueen jälkeen

Aloittavan blogistin virhe nro.1. Alkuinnon jälkeen blogipäivitysten julkaisemistahti hiipuu... Tämä on varmin keino kartoittaa ne vähätkin seuraajat, jotka ovat käyneet blogiasi lukemassa. Näin kävi minullekin ja tässä selitystä.

Semmarit-kiertueen jälkeen alkoi todella tiivis jakso työrintamalla. Kolmen viikon rundaamisen vuoksi leipätöissä oli jäänyt hommia inhottavasti rästiin ja jonkunhan ne piti hoitaa. Myös päivät ja illat poissa kotoa aiheuttivat sen, että sitä mielellään halusi olla rundin jälkeen perheen kanssa eikä koneella blogia päivittelemässä. Seliseli... 

Keikkailu ja vuorovaikutus yleisön kanssa antaa paljon energiaa, mutta kyllä se vastaavasti ottaakin. Vaimojen saattaa olla vaikea ymmärtää, miksi ukkelit palaavat niin väsyneinä keikoilta. Loogisin selitys voisi olla, että ukot ottavat liikaa hapanta ja roikkuvat baareissa valomerkkiin asti ja sen vuoksi ollaan väsyneitä. Ehkäpä kitaristit, basistit ja rumpalit voisivat näin tehdäkin, mutta me ollaan laulajia. Intrumenttina on oma keho ja jokainen äijistä tietää, että hengaamalla baareissa keho ja ääni ei pysy keikkakunnossa. Kehon väsymys kuuluu valitettavasti äänessä. Jengi maksaa liki 40€ lipuista ja odottaa saavansa rahoilleen vastinetta. Jos viettäisemme kiertueella 'rock'n roll' elämää isolla R:llä, luulen, että ei menisi montaakaan vuotta, niin saataisiin esiintyä puolityhjille saleille.



Jos itselläni on juoksukilpailu, aloitan fyysisen lämmittelyn n. 45-60 min ennen suoritusta riippuen matkan pituudesta. Semmareiden keikkapäivään valmistautuminen alkaa 5 tuntia ennen keikkaa tunnin fyysisellä lämmittelyllä, käytännössä tämä tarkoittaa jalkapalloa tai juoksemista. Sitten suihkut, sitten lounas, sitten about tunnin äänenavaus, josta siirrytään tunnin soundcheckiin. Jos kaikki menee hyvin, homma on valmis tuntia ennen illan shouta. Show itsessään kestää reilut kaksi tuntia. Tässä vaiheessa on siis tehty 7 tunnin suoritus, joka vaatii vahvaa henkistä ja fyysistä läsnäoloa. Sitähän luulisi, että moisen rutistuksen jälkeen uni tulisi helposti. Keikan jälkeen elimistö on jännässä ylivirittyneessä tilassa, jolloin uni ei tule. Itselläni nukahtaminen onnituu yleensä aikaisintaan puolen yön jälkeen, jos keikka loppuu klo 21 jälkeen. Valitettavasti moni artisti käyttääkin rauhoittavana unilääkkeenä alkoholia, mikä ei toimi meidän tapauksessa. 

Ja sitten itse treenaamisesta. Ilokseni voin todeta, että olen ollut koko syksyn superterve. Kopkop. Ei minkäänlaisia oireita flunssasta, eikä muista taudeista(pientä kylähulluutta ei lasketa;). Uskon, että syitä tähän ovat muun muassa 50 mikrogramman päiväinen D-vitamiini annos ja 0,5-1 litraa pakurikääpäteetä päivittäin yhdistettynä monipuoliseen normaaliin ruokavalioon. Uskon kuunnelleeni myös omaa kehoani etsiessä balanssia treenin ja levon suhteessa. Olen iloinen, että pääsin Bodypumpin ja Shbammin ohjaamisesta eroon. Bodypumppi lyhyenä kuurina voi olla hyväksi juoksuharrastukselle muun muassa lihaskestävyyden kehittymisen kautta. Pidemmän päälle homma ei kehitä, vaan ainakin omalla kohdallani vetää jalat ja pyllyn jumiin ja vie terävyyden pois juoksemisesta. Akilles-jänteeni kiittää Shbammin loppumisesta, sillä haastavat hypyt, twistaukset ja kierrot ovat olleet myrkkyä kipeälle akilles-jänteelleni. Bodypumpin olen korvannut nyt pari kertaa viikossa tehtävillä 4x4 maksimivoimakyykyillä ja lisäksi olen hakenut loikka-treeneillä nopeusvoimaa ja kimmoisuutta. Uusien tutkimusten mukaan hermostoa kehittävät maksimivoimatreenit kehittävät muun muassa juoksijan askeleen taloudellisuutta ja juoksuvauhtia tehokkaasti.


Tänään kävin Helsingissä uuden lajini, SatsElixia indoor running-tunnin ohjaajakoulutuksessa. Tiukka päivä, n.20 km juoksua matolla, josta suurin osa koostui vauhdikkaammasta menosta. Matolla juokseminen näin talvella toimii hyvänä korvikkeena, sillä liukkaiden jalkakäytävien vuoksi kovaa juokseminen ulkona on välillä haastavaa.  Myös Hipposhallin tiukat kaarteet kuormittavat erityisesti vasemman jalan akillesta, joten olen korvannut joitakin vauhdikkaampaa vetoharjoituksia mattotreeneillä. Tervetuloa muuten tammikuussa tunneilleni-matolla juokseminen yhdessä hyvän musiikin soidessa voi olla yllättävän hauskaa!

Viime viikkoina olen noudattanut osimoilleen seuraavaa sapluunaa treeneissä:

Ma vauhtikestävyystreeni 5x1000m kiihtyvällä tempolla matolla pal 2 min kävelyä/hölkkää(nousukulma 1%)
3.50, 3.40, 3.35, 3.30 ja 3.20
Ti Pk-lenkki 60-90 min
Ke 15 min hölkkää+ koordinaatiota+loikat+maks.voimakyykyt+vatsat+Leuat+punnerrukset
To nopeuskestävyystreeni 8x400m(n.72s) tai 10x200m(n.32s) palautus 2 min
Pe lepo/sali(maksimivoima kyykyt)/palauttavaa juoksua fiiliksen mukaan
La pitkä pk-lenkki
Su koordinaatio+loikat+sählyä 60 min

Mahtavaa, nyt pääsee hiihtämään-kaikki laduille harrastamaan maailman tehokkainta liikuntamuotoa! Jouluiloa ja tunnelmaa kaikille!
t. Byytta


lauantai 15. marraskuuta 2014

Juhlakunnon ylläpitämistä tien päällä

Ensimmäinen kiertueviikon loppu on lähestymässä. Keskiviikkona kiertue käynnistyi ensi-ilta Porin Promenadi-salista. Täysi salillinen seisaallaan taputtavat ihmisiä antoi kuorolle vahvan palautteen-taas ollaan onnistuttu rakentamaan hieno kokonaisuus. Juhlakuntoa kelpaa kyllä esitellä ympäri Suomea! Torstaina vuorossa oli legendaarinen Nurmon urheiluhalli, jossa monet entiset ja nykyiset olympiaurheilijat ovat hioneet kuntoaan. Yksi heistä, ex-pikajuoksija Johanna Manninen, veti meille pikajuoksijoiden aitaharjoitteita alkulämmittelyksi. Loistavia harjoitteita koordinaation, liikkuvuuden ja kehonhallinnan kehittämiseen. Ukkelit pomppivat kuin nuoret puput tasajalkahyppyjä aitojen yli. Kimmoisuutta ja räjähtävyyttä siis vielä löytyy! Nämä ovat muuten sellaisia ominaisuuksia, että ne heikkenevät iän myötä ensimmäisenä. Niitä olisi siis hyvä vaalia! 



Edellisen kerran Johanna veti meille pikajuoksutreenit Lahdessa viime talvena. Tuolloin hän opetti n. 10 minuutin alkulämmittelyn, jonka moninkertainen olympiamitalisti Frankie Frederics teki ennen jokaista treeniä. Kyseinen harjoite valmistaa ja lämmittää kehon ja jalat juoksuun pienimpiä jalkaterien lihaksia myöten. Olen itsekin ottanut treenin rutiiniksi ennen kovempivauhtisia juoksutreenejä ja kilpailuja. 

Nurmossa perinteisesti "jäyhemmänpuoleinen" pohjalaisyleisö lämpeni hienosti keikan aikana ja poistui lakeuksille tyytyväisenä. Keikan jälkeen otimme Juhlakunnossa-teemaan sopivan ryhmäpotretin Tero Pitkämäen ja hänen vaimonsa Niina Kelon kanssa. Kylläpä tusimme itsemme aika pikkupojiksi, kun 195 cm pitkä Pitkämäki asettui viereen(kuva vääristää).Tero on muuten hieno elävä esimerkki siitä, että nopeuden ja maksimivoimatasot voi säilyttää kovalla tasolla yli 30-vuoden iässäkin. Kun käy katsomassa Teron testituloksia (http://www.teropitkamaki.com/suomeksi/Tietoa-Terosta/Ominaisuudet) saa kuvan, kuinka poikkeuksellisesta kaverista on kyse.
 
Ilta Nurmossa päättyi mukavaan rupattelurinkiin, kun Semmareiden entiset ja nykyiset yleisurheijat( Pande, Pasi, Tuksa ja Byytta) intoutuivat muistelemaan Teron valmentajan Kankaan Hannun kanssa vanhoja kisamuistoja. Hannu on itsekin entinen keihäänheittäjä ja moniottelija ja saavuttanut menestystä myös aikuisurheilijana.

Eilen käytiin juhlakuntoilemassa Vaasassa. Hyvä keikka, hyvä yleisö. Tänään olisi vuorossa loppuunmyyty Oulun Madetoja-sali. Perinteisesti Oulussa meillä on ollut erityisen lämmin vastaanotto. On tulossa siis hieno ilta! Matkalla Ouluun ehtii katsella vaikka Vaasan keikkaa nauhalta ja tehdä vielä pikkuviilauksia illan settiin. 

Tällä viikolla on ollut juoksutreenien suhteen palauttava viikko. Olen yrittänyt parhaani mukaan lepuuttaa vähän turvoksissa olevaa akillesta ja popsia lääkärin määräämän kuurin viikon aikana. Tosin keikkailu itsessään käy kuntoilusta. Paita on joka keikan jälkeen litimärkä. Pitääpä muuten laittaa joskus keikalle sykemittari ja mitata kahden tunnin esityksen keskisykkeet. Veikkaan, että keikka käy hyvästä pk-treenistä, jossa välillä nostetaan sykkeet ainakin omalla kohdallani jopa aerobisen kynnyksen yli. Ensi viikolla olisi taas treenien suhteen normaalimpi viikko tiedossa. Edellisessä blogi-kirjoituksessani lupasin jakaa treeni- ja ajankäyttövinkkejä ruuhkavuosien keskelle, mutta nyt nenässä alkaa tuntumaan tuttu kakan haju. Lähestymme siis Oulua ja kirjoitushommat keskeytyvät. Palaan siis ensi viikolla asiaan!

maanantai 10. marraskuuta 2014

Juhlakunnossa Semmareiden 25-vuotiskiertueelle



Keskiviikkona se sitten starttaa-Semmareiden Juhlakunnossa 25-vuotisjuhlakiertue. Huomenna pakataan kaksi rekkaa ja yksi bussi ja hölmöläisjuna suuntaa illaksi Poriin rakentamaan ja treenaamaan kiertueen ensimmäistä keikkaa. Voin sanoa, että on tulossa visuaalisesti kaikkien aikojen Semmarit-show. Tästä pitävät huolen Keskisen Eero ja Lakeus Soundin jäbät. Eero on muuten suurempi julkkis kuin yksikään Semmareista-kaveri oli edustamassa Softenginen riveissä viime keväänä Suomea Euroviisuissa. Oma tatsi koulumaailmaan pysyy myös kiertueella yllä, kun pääsee opettamaan Eerolle lukiofysiikan kiemuroita :)


Sopiva kiertuetta edeltävä jännitys tuntuu kropassa. Toisaalta on "pieni" ahdistus, sillä ennen kiertueen alkua pitäisi hoitaa vielä monta pikku asiaa kuntoon niin kotona, töissä ja keikkasetissäkin...Ihmeen kaupalla meidän show kuitenkin yleensä valmistuu ensi-iltaan mennessä. Hienot kolme viikkoa on tulossa ja jo tässä vaiheessa monet isot salit ovat loppunmyytyjä. Iso kiitos siitä kaikille lipun ostaneille! Kiertuetta edeltävät viikot ovat monesti raskaita ja työteliäitä monella rintamalla, mutta kohta pääsee korjaamaan kovan työn hedelmiä ja nauttimaan vuorovaikutuksesta yleisön kanssa, mikä on tässä touhussa parasta. Toki kiertue-elämässä hienoa hetkiä ovat myös keikan jälkeinen eka kal... eikun vichy-vesi, alkulämmittelyt yhteislenkkeineen ja futispeleineen, hyvin syöminen, univelkojen poisnukkuminen jne. jne.


Viikonloppuna julkistin virallisesti yrittäväni paluuta juoksuradoille. Tänään tuli heti paluuseen takapakkia. Kävin Mehiläisen urheilulääkärin pakeilla ja hän määräsi viikon totaalilepoa ja tulehduslääke/Voltaren-kuurin tulehtuneen akilleksen vuoksi. Kuinkas lepäät, kun pitäisi hyppiä ja tanssia illat kiertueella? No, tänään kävin kevyellä testi-lenkillä ja eipä tuo pahalta tuntunut...Kun reilu vuosi sitten päätettiin kiertueen nimi "Juhlakunnossa", sovittiin, että kaikki äijät treenaisivat siihen malliin, että olisivat oikeasti kiertueella elämänsä tikissä. Laulaminen, liikkuminen, kiipeily ja ryömiminen samanaikaisesti on muuten yllättävän vaikeaa hommaa ja vaatii kuntoa. Itse koen onnistuneeni yhteisessä juhlakunto-tavoitteessa. Fyysisen kunnon eri osa-alueet ja myös "henkinen"kunto tällä hetkellä hyvässä harmoniassa :) Ommmmmm. Tosin perheessäni riehuva flunssa yrittää saada otetta minustakin. Hunaja-pakurikääpäteen ylenpalttisella kittaamisella ja lisäämällä d-vitamiini-annostusta, olen onnistunut pitämään taudin loitolla toistaiseksi.






Juhlakunnossa-kiertueen valmistelua



Sitten itse treenaamisesta: Syysloman jälkeen aloitin peruskuntokauden. Tämä alkava viikko on kevyt viikko kiertueen startista johtuen. Edelliset kolme viikkoa (43,44, ja 45) olen harjoitellut seuraavanlaisella ohjelmalla:


ma 14 km juoksua töihin, sis. 6km vauhtikestävyysalueella n. 4.00min/km

ti 3 km juoksua+kuntopiiri 20 min(10 toistoa per liike, kolme kierrosta)+Frankie Fredericsin alkulämmittely 10min+30 min Les Mills Shbammin ohjaamista (eli jorausta)

ke TV-kevyt 14 km. Juoksua töistä kotiin

to alkuverryttely 2 km juoksua+F.Fredericsin alkulämmittely 10 min+2x5x200m pal 2/5 min(keskiaika alle 32s, viimeinen rennon kovaa 28-29 s)+loppuverryttely 2 km juoksua

pe Les Mills BodyPumpin-ohjaus eli lihaskunto (kestovoimaa 60 min)

la lepo/kevyt palauttava hölkkä 6-8 km(riippuen, onko Semmareiden harjoitusviikonloppu)

su Les Mills Shbam-ohjaus 45 min+perheliikuntaa ja sählyä 30-45 min


Treenit ovat kulkeneet oikein mukavasti. Näin peruskuntokauden alussa pitäisi yrittää vetää vähän "käsijarru päällä"-fiiliksellä, että pystyisi kasvattamaan treeneissä tehoja sitten keväällä. Käytän harjoittelussa rytmitystä, jossa kolmea normiviikkoa seuraa kevennetty viikko. Viikkoni on koostunut kahdesta pääharjoituksesta, joista toinen on nopeuskestävyys- ja toinen vauhtikestävyysharjoitus. Muut harjoitukset ovat palauttavia/huoltavia tai tekniikkaa ja lihaskuntoa kehittäviä. Täytyy tunnustaa, että ryhmäliikunnan ohjaukset Satsilla sotkevat hieman juoksuharjoittelua. Ennenkaikkea Body Pump vetää joka viikko pakarat jumiin (ohjaajan pitää tehdä isoilla painoilla ja olla esimerkki Les Millsin mukaan :)) ja se tuntuu vielä maanantain VK-treenissä. Vaikka BP-kehittääkin tietynlaista lihaskestävyyttä ja kestovoimaa (yhtä lihasryhmää rääkätään 5-6 minuuttia ja vedetään 70-100 toistoa kevyillä painoilla hapoille asti), itse kokisin omalle kohdalleni kehittävämpänä juoksun kannalta tehdä lyhyitä ja teräviä rinnalleveto, mave-ja kyykkysarjoja BP:n sijaan. Oikein tehtynä maksimi- ja pikavoima lisäävät lihasten ja jänteiden hermotusta, elatisuutta ja kimmoisuutta, kuitenkaan lihasmassaa liikaa kasvattamatta. Tätä kautta myös juoksijan askeleen taloudellisuus paranee. Isoja lihaksia kuormittavat saliliikkeet ja maksimivoimatreeni lisäävät tutkitusti kasvuhormonin ja testosteronin pitoisuutta veressä, mikä edesauttaa juoksijaa palautumisessa.

Seuraavaa blogi-päivitystäni kirjoittelen tien päältä jostain päin Suomea. Voin paljastaa joitakin Semmareiden treenivinkkejä. Lisäksi haluaisin esitellä muutamia omalla kohdallani toimivia yksinkertaisia kikkoja, joilla kiireisiä ruuhkavuosia elävä aikuinen voisi lisätä hyvinvointiaan omassa arjessa.







perjantai 7. marraskuuta 2014

Byytan paluu osa 1. Taustaa.


Ensimmäinen juoksu-ura 90-luvulla


90-luvulla elettiin lama-aikaa ja Keuruulla ei ollut paljon harrastusmahdollisuuksia, varsinkin jos sattui asumaan pöndellä 9 kilometrin  päässä Keuruun keskustasta. Onneksi kaverini Kukkamon Vesa houkutteli minut juoksuharrastuksen pariin, sillä hiekkateitä ja metsäpolkuja Keuruun landella kyllä riitti; kilometrikaupalla kimmoistaa juoksualustaa-loistavat puitteet nuorelle mailerille! Juoksu oli myös sosiaalinen harrastus. Meillä oli Keuruulla hyvä porukka Vilkkilän Jukan valmentamia nuoria juoksijoita ja yhdessä treenaaminen oli mukavaa ja kehittävää puuhaa. Esimerkiksi, jos jaksoi roikkua viimeisetkin 200 metrin vedoista Kukkamon Juhan peesissä, tiesi olevansa kovassa kunnossa, koska Juha oli tuolloin Suomen kovin 800 metrin juoksija.

Kukkamon veljekset keksivät minulle lempinimen Byytta. Kaikki, jotka ovat juosseet matkoja 800-1500 metriä, tietävät kuinka hapottavia urheilusuorituksia ne ovat. Jos onnistuin saamaan kisassa tai treeneissä kaiken itsestäni irti, tuloksena usein oli oksennus eli "byytta". Oma byyttailyni loppui ja huipentui vuoteen 1998, joilloin voitimme Keuruun kvartetilla Kukkamo-Moilanen-Sarja-Kukkamo SM-viesteissä kultaa miesten 4x800m:llä. Aika 7.32.65 on muuten vieläkin Keski-Suomen piirin ennätys ja alle 22-vuotiaiden SE. Henkilökohtainen menestykseni oli vaatimattomampaa. Nuorten SM-kisoissa juoksentelin muutaman kerran kuuden sakkiin ja edustin Suomea nuorten Ruotsi-ottelussa, mutta henk. kohtaisia mitaleja ei tullut. Ennätykset (1500m 3:58.70 ja 800m 1:56.00 (1:54,7 oma virallinen osuusaika SM-viesteistä)) eivät koskaan nousseet sille tasolle, mitä kevään hyvin menneet treenit kilpailuun valmistavalla kaudella antoivat odottaa. Nautin kovaa treenaamisesta, mutta jännitin liikaa kilpailemista, mikä johti usein alisuoriutumiseen kisoissa. Tämä oli yksi suurimmista syistä, miksi lopetin kilpailemisen jo 20-vuotiaana vuonna 98.

Vuodet erossa juoksemisesta 1999-2013



Kun lopetin juoksemisen, tein sen totaalisesti. Vastaavasti taidehörhöily alkoi viedä samantien miestä. Pääsin Jyväskylän Kaupunginteatterille laulavaksi ja tanssivaksi avustajaksi syksyllä 98, josta seurasi 10 musikaalin ja näytelmän putki kyseisessä talossa. Aloitin myös konservatoriolla kitarasoiton ja laulunopinnot. Teatteri, musiikki ja tanssi veivät miestä ympäri Suomea ja maailmaa. Opiskelin tanssipedagogiikkaa ja draamakasvatusta.  Pääaineeni fysiikka tuli ihmeen kaupalla valmiiksi siinä sivussa. Vietin jopa kokonaisen vuoden Lissabonissa modernia tanssia opiskellen. Kun opintotuet loppuivat vuonna 2005 oli aloitettava elämään, niinkuin "aikuiset" eli hommattava säännällisempi työ. Siirryin opetusalalle. Vuonna 2005 tuli mahdollisuus liittyä Semmareihin, jolloin pystyin yhdistämään rakkaat taideharrastukseni "samaan pakettiin." Samana vuonna aloitin myös sivutyöt ryhmäliikunnanohjaajana, joita jatkan edelleenkin Satselixiassa.

Noina vuosina urheiluharrastukseni oli salipainotteista ja aerobinen osuus koostui etupäässä tanssista. Tanssin ja laulun myötä innostuin myös astangajoogasta. Kävin Satsin joogakoulutuksen ja vedin joogatunteja erinäisissä paikoissa 8 vuoden ajan. Tämä oli loistavaa pääomaa Byytan paluulle, sillä nuorena poikana tietämys ja jaksaminen kehonhuoltoon oli heikolla tasolla. Joogan myötä olen oppinut myös hengittämään oikein, mikä on yllättävät tärkeä taito niin juoksulenkillä, laulukeikalla kuin puheammatissanikin. Satsin koulutusten myötä opin paljon myös syvien lihasten merkityksestä ja ravinnon ja levon tärkeydestä harjoittelussa.  Lihaskuntoni ja lihastasapainoni oli/on parempi, kuin "huippukuntoisena" nuorten maajoukkuemailerina.  Nuorena mailerina 90-luvulla olin 184 cm pitkä ja painoin n.63-65 kg. Yritin nostaa penkistä joskus 50 kg, mutta se ei onnistunut. Välivuosien kuntosalitreeneissä lihasmassaa tarttui etenkin ylävartaloon ja jossain vaiheessa painoin 80 kg. Tuolloin nostin penkistä viiden sarjan sadalla kilolla. Sotilaspenkistä meni parhaimmillaan 21 toistoa ja leukoja 22 toistoa. Toisaalta, hyvin tiedetään penkkituloksista ei ole juuri mitään hyötyä kestävyysjuoksussa. Tuo 15 kiloa massaa (onneksi pääosin lihasta), jonka keräsin salitreeneissä kuluttaa happea ja tuo juoksuun ylimääräistä kuormitusta. Näistä lähtökohdista lähdin rakentamaan Byytan paluuta.

Byytan paluu 2013-



Alkutahdit Byytan paluulle löivät Semmarit. Vuonna 2013 keväällä kiersimme maata Picchu Macho-levynjulkaisukiertueen merkeissä. Semmareissahan laulaa entisiä ja nykysiä (aikuis)urheilijoita ja olemme erittäin kilpailuhenkisiä. Hämeenlinnassa keikkailessamme meillä on perinteisesti ollut Vanaja-järven ympärijuoksukilpailu. Itse olen aiemmin jättänyt osallistumatta ko. kilpailuun, mutta tuona keväänä kaivoin autotallista vanhat Reebokin kisakengät 15 vuoden takaa ja kävin jopa lenkillä muutaman kerran ennen kisaa. Osallistuin ja voitin(pojat ovat kyllä toista mieltä, sillä heidän mielestään oikaisin reitiltä;) ). Koska kuuden kilometrin kisassa n. 4 min/km tuli vanhasta lihasmuistista ja vauhti ei tuntunut kamalan pahalta, ajattelin, että jos OIKEASTI alkaisi käymään lenkillä, sitähän voisi saavuttaa vielä kohtuullisen juoksukunnon. Samana kesänä tein muutaman kovemman rataharjoituksen piikkarit jalassa, mikä johti vasemman akillesjänteen pitkäaikaiseen tulehdukseen. Kuitenkin juoksukipinä syttyi uudelleen ja sai minut ilmoittautumaan syksyn Finlandia Maratonin puolikkaalle siitä huolimatta, että akilles ei kestänyt nopeampivauhtista juoksemista. Tein korvaavia harjoituksia pyöräilemällä Muuramen mäkisissä maastoissa ja luotin niin paljon vanhoihin pohjiin, että uskalsin lähteä yrittämään. Koska kokemusta ei ollut kertynyt yli 10 km:n juoksukisoista, lähdin liian reipasta vauhtia elämäni ensimmäisellä maratonin puolikkaalla liikkeelle:  3km:n väliaika oli 11.30, 14 km:n kohdalla asfaltti-iskutukseen tottumattomat pohkeeni menivät aivan jumiin ja loppu hyytyi hiihtämiseksi. Elämäni ensimmäinen (ja tuossa vaiheessa ajattelin, että viimeinen) puolimaraton hyytyi kauaksi aikatavoitteesta. Aika oli 1.31-alkuinen.



Karmea Finlandia-kokemus ja syksyn muut hässäkät saivat juoksuinnon laantumaan hetkeksi. Talvella innostuin retkiluistelusta ja hiihtämisestä ja salilla tein edelleenkin lihasmassaa kasvattavaa treeniä. Kevät 2014 saapui nopeasti ja työmatkapyöräilyn ja juoksun pystyi aloittamaan harvinaisen aikaisin. Innostuin myös juoksemista poluilla. Toukokuussa oli sellainen fiilis, että nyt ollaan kokonaisvaltaisesti aika hyvässä kunnossa. Päätinpä siis ilmoittautua syyskuun Tough Viking-estejuoksukilpailuun. Olipahan ainakin jokin tavoite, jota varten harjoitella pitkä kesä.  Kuinka ollakkaan akilles alkoi vaivaamaan taas toukukuussa ja kovaa juoksemista piti jarrutella. Sain tehtyä kuitenkin kesällä kolme laadukasta nopeuskestävyysharjoitusta radalla ja päätiin lähteä kokeilemaan, mikä on ratakunto. Edellisestä ratastartista olikin kulunut 16 vuotta. Osallistuin Jyväskylässä Aikuisurheilijoiden SM-kisoissa 800m:n 400m:n juoksuihin M35-40 sarjassa. Tuloksena oli muuten kasilta elämäni ensimmäinen henkilökohtainen SM-mitali. Ajat olivat 2.13.08 ja 57.65, eli ei niillä pääse elvistelemään, mutta "kylmiltään" juostuina (kolme rataharjoitusta ennen kisoja) ne antoivat itselleni lisäkipinää Byytan paluuseen. Myös syyskaudet kilpailut Tough Viking, Finladia Maratonin puolikas ja Tahkon vuorijuoksu kulkivat sen verran hyvin, että halu testata omia rajoja tavoitteellisesti harjoittelevana aikuisurheilijana vahvistui entisestään. Kestävyysominaisuuksia voi kyllä parantaa "vanhanakin", mutta mille tasolle nopeuskestävyyden ja kimmoisuuden voi saada 36-vuoden iässä? Miten onnistuu Byytan paluu? Vieläkö tulee kisoja, joissa byytta lentää?

Tämä ensimmäinen blogini on katsausta historiaan. Mikä on kuljettanut Byytan tähän pisteeseen? Jatkossa keskitytään enemmän olennaiseen, eli treenaamiseen. Saapas nähdä, miten Byytan paluu onnistuu?